Jouluna kuuluu mässäillä, vai kuuluuko?

Juttu on julkaistu joulun 2019 alla, mutta on jälleen ajankohtainen.

Kun kuukaudesta ja vuodesta toiseen ohjaa ammatikseen ja säännöllisesti ryhmäliikuntatunteja, on arkipyhien vapaapäivät (liikunnan suhteen) ainoita normaalirytmistä poikkeavia päiviä. Itse ajattelen ne aina reilusti lepopäivinä. Keho ja lihaksisto tarvitsee välillä pidempiä lepojaksoja ja juhlapyhät tuovat niitä juuri sopivasti vuoteen. En siis ota ollenkaan stressiä liikunnasta esimerkiksi jouluna. Yhtään ei haittaa, vaikka köllöttelisin koko viikon.

Toki joskus tulee tällaisena lepopäivänä myös lähdettyä tekemään jotakin sellaista liikuntaa, mitä ei normaaliarjessa omien ohjausten lisäksi jaksa tehdä. Liikkuminen itseään varten onkin luksusta!
Jo parin päivän liikkumattomuus tuntuu myös kropassa, ja olo alkaa pidemmän päälle muuttumaan joko huippuveteläksi tai kiristymään rautakangeksi, joten lopulta on pakko tehdä jotakin. Oma keho kyllä kertoo kun sitä malttaa kuunnella.

Itse olen kova herkuttelija ja tietotaidostakin huolimatta syön välillä aivan miten sattuu. Terveellisesti ja monipuolisesti syöminen on haastavaa ja vaatii aikaa sekä suunnittelua. Olen surkea kokki ja siksi olen tyytyväinen itseeni aina kun olen onnistunut syömään edes 4 ateriaa päivässä. Se on vähimmäistavoitteeni. Aina valinnat eivät ole parhaita mahdollisia, mutta tärkeämpänä pidän sitä että ylipäätään syön jotakin! Rakastan syömistä, mutta siitäkin huolimatta, arjen kiireessä ruokailu on se jonka ensimmäisenä jätän väliin. Huono tapa, tiedän, ja yritän opetella siitä eroon.

Aamun aloitan aina kaurapuurolla, raejuustolla ja marjoilla. Se onkin sitten ainoa ruoka jonka moni muu ammattilainen kehtaisi minun ruokapäiväkirjastani sanoa ääneen. Loput voivat olla kiinalaista, pizzaa, leipää, eineksiä... Ajattelen kuitenkin, että kunhan kokonaisuus on jollakin tavalla hallinnassa, hyviä valintojakin tulee päivittäin, annoskoot ovat sopivia ja liikun säännöllisesti, silloin on varaa myös "repsahdella", eikä ruuasta tarvitse nipottaa.

Suklaata syön pitkin vuotta, mutta kyllä joulunajan valikoima kaupoissa on se mitä vastaan en pysty taistelemaan, enkä edes halua. Suklaa on jouluherkku nro 1, riisipuuro hyvä kakkonen. Marras- joulukuussa ruokailutapani respahtavat siis entisestään, mutta nautin täysillä ihanista pimeistä illoista konvehtirasian ja kirjan parissa. Mikä voisikaan olla parempi rentoutuskeino pitkän työpäivän jälkeen?

Myönnän myös että itse olen jumittunut ajatukseen, että jouluna kuuluukin mässäillä.
Haastaisinkin sinut hetkeksi pohtimaan, miksi edelleen ajattelemme niin, vaikka ruokaa on tarjolla yllinkyllin kaikkina muinakin vuodenaikoina ja -päivinä? Ajammeko tahallisesti itsemme ähkyyn, niin että olemme sitten tammikuussa valmiina räjäyttämään potin kaikkien muiden uuden elämän aloittajien kanssa?

Jos olet löytänyt kuntoilulle sopivan rytmin ja treenannut säännöllisesti, ei parin-kolmen päivän jouluherkuttelu ja lepotauko tee mitään muutosta kehonkoostumuksessasi. Aineenvaihduntasi todennäköisesti hieman kiihtyy ja lihasten hiilihydraattivarastot täyttyvät. Paino voi nousta hetkellisesti isomman ruokamassan vuoksi, mutta siitä ei tarvitse olla huolissaan. 1-3 päivän joulutauon jälkeen treeni kulkee taas hyvin, jopa paremmin, kun energiaa on paljon varastossa.

Jos herkuttelu jatkuu vielä pidempään, eli syöt edelleen enemmän kuin kulutat, alkaa keho varastoida ja muuttaa hiilareita rasvaksi. Joulunakin kannattaa siis lähteä liikkeelle, viimeistään neljäntenä päivänä, niin saa hyvillä mielin jatkaa joulun herkuistakin samaan aikaan, eikä tarvitse murehtia lisäkiloista.

Maailma tai elämä ei kaadu yhteen jouluun. Joulusta kuuluu nauttia, mutta mieti toki mitkä ovat niitä asioita joista sinä nautit. Itse ajattelin tänä jouluna kuunnella enemmän itseäni ja syödä sen verran kuin tuntuu sopivalta. Yritän välttää ähkyä, vaikka tarjolla varmasti on taas kaikenlaista herkkua ja silmät syövät taatusti enemmän kuin mitä napa vetää.
​​​​​​​
Ihanaa ja rentouttavaa Joulua!
​​​​​​​Emili Palonen

P.S. Tammikuussa ajattelin aloittaa karkkilakon.